Korkeakouluharjoittelijana Kokeilukeskuksessa

Kokeileva kehittäminen, systeemin ja toimintakulttuurin muutos, yhteiskehittäminen – Kokeilukeskuksessa rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ensimmäisinä viikkoina aloittaessani Kokeilukeskuksen korkeakouluharjoittelijana törmäsin innovatiiviseen ja innostuneeseen työtiimiin, jossa ideat ja ajatukset lentelevät kokeilevan kehittämisen eteenpäinviemiseksi. Ennen kaikkea olin yllättynyt siitä, kuinka yksittäinen tiimi näyttäytyi vahvasti sitoutuneen pureutumaan syvemmin koulutuksen toimintakulttuurin muutokseen yhdessä kentän eri ammattilaisten kanssa. Tätä yhdessä ideointia todella tarvittaisiin osaksi kaikkien lasten hyvinvoinnin parissa työskentelevien työnkuvaa.

Varhaiskasvatuksen kentän työkokemukseni on antanut minulle vankan ymmärryksen varhaiskasvatuksen nykytilasta sekä sen kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista. Työssäni lastentarhanopettajana olen kohdannut vuosien myötä kymmenittäin erilaisia kehittämishankkeita, uusia innovaatioita sekä muutoksen tuulia. Harvoin yksittäisellä opettajalla tai päiväkodilla on kuitenkaan tarpeeksi kehittämisvoimaa uusien rattaiden liikkeelle laittamiselle. Toisaalta myöskään ylhäältä alas virtaavat irralliset kehittämishankkeet eivät pureudu aidosti kentältä nouseviin muutostarpeisiin. Usein muutoksia ei synnykään, elleivät opettajat, lapset ja vanhemmat sekä koko ympäröivä yhteisö pääse vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ja tekemään omista tarpeistaan lähteviä kehittämiskokeiluja ja -ratkaisuja.

Uskon, että parhaimmat tulokset syntyvätkin sellaisen yhteisön kautta, jossa jokainen kokee olevansa ajatustensa kanssa näkyvä ja kuultu sekä kokee voivansa vaikuttaa. Kaiken kehittämisen pitäisi viime kädessä hyödyttää lasta ja tukea hänen kasvuaan ihmiseksi. Laajemmin katsottuna lapsen hyvinvointia ei omista yksittäinen taho vaan se on kaikkien asia.

Pääsin osallistumaan Kokeilukeskuksen tiimin mukana Mikkelissä järjestettyihin kahteen kokeiluprosessiin, jossa on ideoitu moniammatillisen yhteistyön kautta tunne- ja vuorovaikutuskasvatuksen toimintamallia. On ollut hienoa seurata prosessia, jossa varhaiskasvatuksen, koulun, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat pystyneet lisäämään ymmärrystä toisistaan sekä hyödyntämään erilaisia näkökulmia sekä hiljaista tietoaan lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä. Tätä kunnan eri sektorit ylittävää yhteistyötä sekä hyppyjä tuntemattomaan olen kaivannut pitkään lastentarhanopettajan työssäni.

Tekstini alussa olevat käsitteet ovat alkaneet jäsentyä harjoittelun edetessä ja tuntuu, että olen päässyt sukeltamaan hiljalleen kokeilevan kehittämisen arkeen. Paljon on vielä kuitenkin opittavana, valmista kokeilevassa kehittämisessä ja yhdessä innovoinnissa tuskin tulee lainkaan – pääpointti taitaa olla itse prosessissa eläminen ja siitä kumpuava luovuus. John H. Schaarin sanoin:

“The future is not a result of choices among alternative paths offered by the present, but a place that is created–created first in the mind and will, created next in activity”

Senni Tuovinen
Kokeilukeskuksen korkeakouluharjoittelija, valmistuva varhaiskasvatuksen maisteri, lastentarhanopettaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: