Vahvasta asiantuntijuudesta ketterään toimijuuteen

Me opettajat olemme tietävää väkeä. Olemme pitkään historian aikana tienneet ehkä jopa enemmän kuin muut kansalaiset. Työnämme on ollut jakaa oppilaille kaikki se tieto, joka meillä on. Tieto on koostunut opiskelustamme, asiantuntijuudestamme ja kokemuksestamme. Samalla olemme aikuisyhteisössä tai ystäväpiirissämme olleet niitä, jotka ovat ottaneet tarvittaessa joukot haltuun eri tilanteissa. Kaikki tämä on hyvää ammattitaitoa, johon meidät on koulutettu ja joka on rikastunut ajan myötä. Kunnassa ja valtiolla olemme virkamiehinä ja asiantuntijoina tuottaneet tietoa toimijoille kaikenlaisista asioista. Ratkoessamme erilaisia pulmia oikea vastaus on aina löytynyt. Ylhäältä alas valutettu tieto on tuonut turvaa ja selkärankaa paikallisille toimijoille. Olemme eläneet vahvan asiantuntijuuden aikaa.

Maailma pyörii kuitenkin nyt uudella tavalla. Opettajan rooli on muuttunut kaikkitietävästä aktivoijaksi ja fasilitoijaksi. Ylhäältä johdetut työntekijät ohjaavat itse yhä enemmän omaa työtään. Tiimit vaihtuvat itseohjautuviksi heimoiksi. Valtion vesiputousmalli muuttuu ketterämmiksi tavoiksi toimia. Asiakkuus on kirkastunut ja toimintaa on lähdetty muuttamaan asiakkaiden tarpeiden mukaiseksi.

Siirtymällä uudenlaiseen ketterään toimintakulttuuriin luomme toisenlaista tapaa tehdä työtä. Kenenkään ei tarvitse tietää kaikkea, eikä yksinäinen asiantuntijuus ole tarpeen. Yhdessä löytyy mahdollisuus ratkoa olemassa olevia ongelmia. Kokeilemalla uusia tapoja toimia, näemme, mikä toimii ja mikä ei. Kokeiluissa toiminnan vaihtoehdot lisääntyvät ja uusia yllättäviäkin mahdollisuuksia löytyy. Rohkeus päästä oman mukavuusalueen ulkopuolelle lisääntyy. Kokeiluista syntyy uudenlaista toimintakulttuuria, uusia ratkaisuja ongelmiin ja jopa innovaatioita.

On helpottavaa ajatella, että ratkaisut kysymyksiin voivat löytyä pohtimalla ja toimimalla yhdessä muiden kanssa. Opettajan ei tarvitse ratkoa oppimiseen tai hyvinvointiin liittyviä ongelmia yksin. Uusi kollega saattaa löytyä paikallisesta toisen alan toimijasta. Rehtori voi alkaa yhteiskehittää esimerkiksi järjestön tai yrityksen kanssa. Valtiolla muutamme toimintakulttuuriamme muiden sektoreiden kanssa yhteistyössä myös yli siilojen.

On aika siirtyä egosysteemistä ekosysteemiin. Siellä, missä ongelma tai asia ilmenee, lähdetään myös ratkaisemaan ilmiötä. Näin vapaudumme hierarkkisesta toiminnasta ketterään toimintakulttuuriin. Yhdessä keksitty ja koettu on innostavaa. Kaikilla on mahdollisuus päästä potentiaaliinsa, ei vain niillä, jotka ovat olleet hierarkian huipulla. Olennaista on se, että asiat kulkevat myös alhaalta ylös, eikä vain toisinpäin. On mahdollista myös erehtyä ja oppia niistä asioista, jotka eivät ole menneet ihan putkeen. On hienoa, että saa kysellä ja ihmetellä enemmän kuin antaa vastauksia. Dialogisen puheen ja vuorovaikutuksen vahvistaminen onnistuu harjoittelemalla. Saamme kaikki olla positiivisesti riippuvaisia toisista rakentaessamme uudenlaista ketterää toimintakulttuuria ja toimivaa ekosysteemiä.

Anneli Rautiainen
Kokeilukeskuksen päällikkö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: