Mitä suuret edellä sitä pienet perässä – vai?

Loppukevään ajan olemme Kokeilukeskuksessa halunneet panostaa erikokoisten ja erityisesti pienempien kuntien kuulemiseen eri puolelta Suomea. Meille on tärkeää kuulla systeemin eri tason toimijoita ja ymmärtää heidän toimintaansa. Olemme käyneet toistakymmentä keskustelua ympäri Suomen ja saaneet kuulla sivistystoimien johtohenkilöiltä oman kunnan tilanteesta ja kehittämistyöstä sekä arjen haasteista. Kehittämisvire tuntuu olevan ympäri Suomen varsin hyvä. On ollut ilo kuulla, että paljon tehdään. Kuitenkin myös huolia ja haasteita sekä kehittämisideoita on noussut keskusteluissa esille.

Usein olemme tottuneet ajatukseen, että me isommat aikuiset menemme edellä ja näytämme esimerkillämme tietä pienemmille, mutta entä jos se menisikin toisin päin? Ongelmat ovat samoja oli kyseessä minkä kokoinen kunta tahansa, mutta monet pienet kunnat pyörivät osittain eri maailmassa kuin suuremmat. Iso kunta pyörii vasta byrokratian koneistossa, kun pieni kunta on jo pakon sanelemana joutunut ratkaisemaan käsillä olevan ongelman pienenä ketteränä toimijana.

Suomi on tuhansien hankkeiden maa, ja myös valtionavustukset ajavat meitä kehittämistyössä hankeähkyyn. Nykyinen avustusrakenne koetaan monessa pienessä kunnassa työlääksi, koska se sisältää runsaan määrän raportointityötä ja vie pienellä henkilöresurssilla aikaa itse kehittämistyöltä. Onneksi tämä haaste on tunnistettu valtion tasolla ja selvityksen alla on, miten avustusjärjestelmää tulisi uudistaa.

Isommat kunnat verkostoituvat helposti valtakunnallisesti. Verkostojen hyvä puoli on toisilta oppiminen. Keskusteluissa pienempien kuntien kanssa kävi ilmi, että ne tekevät usein alueellista yhteistyötä lähikuntien kanssa. Näin ne ovat oppivia yhteisöjä, joissa tieto kulkee ja kehittämistyötä tehdään yhdessä. Osa kunnista taas toimii hyvin itsenäisesti eikä niillä ole mahdollisuutta esim. resurssisyistä kuulua valtakunnallisiin verkostoihin. Tämä on ymmärrettävää, kun välimatka voi olla satoja kilometrejä viereiseen kuntaan saati isoihin kaupunkeihin, joissa verkostojen tilaisuudet usein järjestetään.

On syytä pohtia, miten kuitenkin varmistaisimme, että jokaisella paikkakunnasta ja sijainnista huolimatta olisi tasapuolinen mahdollisuus osallistua kehittämisverkostoihin sitä halutessaan. Miten onnistuisimme luomaan toimivan systeemin, jossa aidosti ymmärtäisimme ja kuulisimme toisiamme ja hyödyntäisimme kaiken tasoisten ja -kokoisten toimijoiden osaamista kehittämistyössä? Selvää on, että voisimme oppia systeemin kehittämisestä paljon myös pienemmiltä kunnilta.

Valpuri Kurppa
Kehittäjä, Kokeilukeskus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: