Muutamia ajatuksia varhaiskasvatuksesta

Onko meillä varhaiskasvatusta, jota aidosti kehitetään paikallisesti ja kansallisesti? Onko meillä toimintakulttuurin muutoksen aalloissa kiinnostusta pohtia varhaiskasvatusta syvällisesti vai siirtyykö kiinnostus helposti perusopetukseen? Tai vielä villimpi ajatus: onko meillä intoa rakentaa varhaiskasvatukseen toimintakulttuuria, joka ammentaa aineksiaan palvelu- ja muotoiluajattelun juurista, jossa yhdessä kokeillaan uusia ja erilaisia ratkaisuja käytäntöjen muuttamiseksi virheitäkin välillä sallien?

Miten varhaiskasvatus kutsuu nykyperheitä? Otetaanko lapset ja perheet aidosti osaksi varhaiskasvatuksen suunnittelua?  Miltä tilat näyttävät ja innostavatko ne vuorovaikutukseen? Kutsuvatko ne reflektoimaan kasvattajien kanssa päiväkodin mennyttä ja tulevaa toimintaa, perheen omia tarpeita ja ideoita? Onko varhaiskasvattajilla tarvittaessa korvat ja silmät auki herkistyä perheiden sanomattomillekin toiveille, joista ammentaa yhdessä kehitellen uutta päivittäistä toimintaa?

Varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppanuutta perheiden kanssa on pidetty pitkään tärkeänä. Varhaiskasvatuksessa perheiden osallisuutta rakentavat niin vanhempainillat, lapsen kasvusta käydyt keskustelut kuin arjen tiedonsiirrot haku- ja tuontitilanteissa. Suurin syy työskennellä varhaiskasvatuksessa on kuitenkin monelle ammattikasvattajille itse lapset. Perheitä ei saa silti unohtaa. Lapsi on osa suurempaa kokonaisuutta – perhettä.

Suomessa järjestetään vuosittain useita oppimisen ja koulutuksen innovointitapahtumia. Näistä tapahtumista kuitenkin puuttuvat hätkähdyttävällä tavalla ne, joihin koulutuksen rakenteet ja sisällöt kohdistuvat syvimmin: lapset ja perheet. Haluaisinkin Suomeen varhaiskasvatuksen innovointikeskuksen, jossa erityisesti lapsiperheet pääsevät tuomaan äänensä esiin. Parempi lopputulos tulee, kun ideoidaan yhdessä perheiden oikeisiin tarpeisiin.

Perheet hyötyvät tukiverkostostoista, joissa jaetaan yhdessä perhe-elämän, vanhemmuuden ja kasvatuksen nykyhaasteita. Varhaiskasvatuksella onkin valtava, vielä osittain piilossa oleva potentiaali tukea perheitä verkostoitumaan. Voisiko siis jokainen päiväkoti mahdollistaa yhteisöllisen kokoontumisen plazan, jossa perheet, kasvattajat, yritykset, päättäjät, liitot ja järjestöt sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kohtaisivat empaattisesti toisiaan?

Senni Tuovinen
Lastentarhanopettaja, Kokeilukeskuksen korkeakouluharjoittelija, valmistuva varhaiskasvatuksen maisteri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: