Harpataan hyvien käytäntöjen huutelusta merkityksellisiin kohtaamisiin

Kasvatuksen ja koulutuksen kentällä kehitetään valtavasti. Valtakunnallisesti rahoitetaan vuosittain kymmeniä, satoja kehittämishankkeita eri teemoista. Ajoittain iskee vauhtisokeus, tai hankeähky. Kehittämisen kokonaiskuva voi olla pirstaleinen, mikäli työn kiireessä ei löydy aikaa keskustella uusista oivalluksista, ideoista tai vaikkapa kehitteillä olevan toimintamallin vaikutuksista lasten ja nuorten elämään.

Joskus voi syntyä kehittämiskupla. Kuplasta voi kertoa se, että työyhteisön jäsenet eivät tiedä minkälaisessa kehittämistyössä oma koulu tai oppilaitos on mukana, miten työ on vaikuttanut arjessa tai jos kehittämisen aihe ei tunnu laajemmin merkitykselliseltä. Kuplasta voi kertoa myös kehittämistoiminnan kasautuminen yksittäisille ihmisille, kouluille tai kunnille. Hälytyskellojen pitäisi johdossa soida, jos perustyö ja kehittämistyö nähdään opettajanhuoneessa erillisinä toisistaan. Hankkeisiin osallistuvilla pitäisi aina olla aikaa pohtia minkälainen kehittäminen on tuntunut merkitykselliseltä ja miksi? Missä on nähtävissä merkkejä uudenlaisen toimintakulttuurin syntymisestä? Missä on kiinnostavia kokeiluja? Mikä tuntuisi toimivan?

Edellisessä työssäni Opetushallituksessa olin mukana järjestämässä kehittämishankkeille tilaisuutta, johon kutsuttiin digihankkeiden parissa työskenteleviä ammattilaisia päiväkodeista, kouluista, lukioista, ammattioppilaitoksista, yliopistoista, yrityksistä, nuorisotyöstä, Opetushallituksesta ja opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Leppoisan tunnelman ja hyvän vuorovaikutuksen avulla pääsimme dialogiin, jossa syntyi uutta ymmärrystä digitalisaatiosta lasten ja nuorten elämässä. Oivalsimme yhdessä, että kehittämistyön vaikutukset koskettavat viime kädessä samoja lapsia ja nuoria. Osallistujien välinen vuorovaikutus herätti keskinäistä luottamusta ja synnytti halun kuunnella ja ymmärtää ympärillä olevia ihmisiä ja heidän ajatteluaan.

Tilaisuuden luoma flow-tunnelma vei suuremman oivalluksen äärelle. Mitä jos kehittämistyön tulosten levittämisen sijaan resurssit laitettaisiin merkityksellisiin kohtaamisiin? Mikä saisi meidät katsomaan nopeammin ympärillemme ja tarvitsemaan muita? Puuttuuko meiltä uteliaisuutta tutkia, miten oman yhteisömme ulkopuolella kehitetyt ratkaisut toimivat, ja mitä voimme niistä oppia? Jos valmiudet olla dialogissa puuttuu, huutelemme hyviä käytäntöjä ja esittelemme loistavia tuloksia toistemme ohi, kohtaamatta toisiamme.

Näemme Kokeilukeskuksessa, että kasvatuksen ja koulutuksen kehittämisessä tarvitaan dialogeja. Dialogin kautta on mahdollisuus rakentaa luottamusta ja sitä kautta oppivia yhteisöjä, joissa hankkeidenkin opit voivat levitä, ja joissa syntyy rohkeutta kokeilla ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja. Jos dialogeista puuttuvat lapset ja nuoret, epäonnistutaan pahasti.
Opetushallitus on mukana Sitran järjestämässä Erätauko-mentorointiohjelmassa ja tulee sen osana järjestämään Erätauko-dialogeja syksyn 2018 ja kevään 2019 aikana keskeisistä koulutuksen ja kasvatuksen kysymyksistä sekä organisaation sisällä että eri puolilla Suomea. Sitra antaa tukea ja sparrausta tilaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen. Osana tätä laajempaa kokonaisuutta, Kokeilukeskus järjestää syksyllä kaksi Erätauko-dialogia eri teemoista. Dialogien avulla Kokeilukeskus haluaa lisätä lasten, nuorten ja perheiden kokemuspuhetta ja osallisuutta koulutuksen kehittämisessä.

Lisätietoa Erätauosta ja mentorointiohjelmasta

Paula Tyrväinen, Kokeilukeskuksen kehittäjä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: