Syksyn työskentelyn aikana koettua ja kohdattua Raahessa

Hyvinvointiarki-muutoskokeilu on osa Kokeilukeskuksen kokeiluohjelmaa. Siihen osallistuvien hankkeiden toimijat tulevat kukin kirjoittamaan hankkeidensa edistymisestä Kokeilukeskuksen sivuille.

Kokeilevasta kehittämisestä (Mitä tästä tulee?)

Raahessa hyvinvointityötä on tehty pitkään ja monenlaisissa hankkeissa on oltu mukana.
Kokeilevaan joukkoon valikoituminen tuli silti yllätyksenä. Mitä me nyt vielä voidaan kokeilla? Keksitäänkö edes hyviä uusia ideoita? Hankkeen kick off -päivään lähdettiin ristiriitaisin tuntein.

Ensimmäisessä tapaamisessa päästiinkin yllättäen heti vauhtiin. Taustalla mentorit puskivat meitä eteenpäin ja haastoivat miettimään olemassa olevan hankkeemme perusteita ja syitä siihen, miksi hankkeeseen on päädytty.

Raahe lähti alunperin liikkeelle Hyvinvointiarki -teemalla, jonka keskiössä olivat hyvinvointiohjaajat: kiireettömät aikuiset koulun arjessa. Kokeiluhankkeen Kick off -päivässä heräsimme varsin nopeasti ihmettelemään, miksi kouluun pitää palkata erikseen kiireettömiä aikuisia oppilaita varten. Onko koulussa tosiaan niin kiire, että kohtaamiselle ei ole aikaa? Mihin aikamme menee?

Tiiviin kuusituntisen jälkeen huomasimme, että meillä oli uusi suunta hankkeelle, uusi polku jota voisi lähteä seuraamaan sekä kokeilemaan.

Innostuksesta

Työskentely Kokeilukeskuksen työkaluilla oli todella innostavaa. Kaikki pääsivät mukaan
tuomaan oman panoksensa työskentelyyn ja lopputuotokseen. Pöydän pinnalla lappusten pyörittely piti huomion asiassa. Samalla saatiin nostettua esille ne ajatukset, jotka todella ovat tärkeimpiä tässä hetkessä. Oli huikeaa huomata, miten paljon meistä saatiin irti yhden päivän aikana ja miten yhteinen visio hahmottui lopulta aika lyhyessä ajassa.

Yhdessä työskentely energisoi ja tämän energian ja hyvän ohjeistuksen voimin oli helppoa tarttua toimeen. Aloituspäivä oli hieno alku myös epämukavuusalueelle hyppäämiselle. Koulumaailmassa arki perustuu usein niin tutuille rutiineille, että ei edes itse huomaa kangistuneensa niihin. Tuntui raikastavalta toimia yhdessä toisin. Nyt oli lupa ajatella isosti.

Päätimme edetä yhteistuumin kahden alakoulun ja kahden yläkoulun kimppana. Totesimme, että itse kokemamme työskentelytapa on syytä viedä myös kouluille ja saada ihmiset jaetun kokemuksen myötä innostumaan kehittämistyöstä. Tavoitteena oli selvittää, mistä kiire kouluun ja oppitunneille tulee. Hypoteesina oli, että mistään vanhasta ei ole luovuttu, eivätkä uuden opetussuunnitelman laaja-alaiset taidot ole tulleet luontevaksi osaksi opetusta. Uudet ideat ovat vain lisää vanhan mallin päälle, mikä vaikuttaa lisäävän kaikkien kokemaa kuormitusta kohtuuttomasti.

Syksyn aikana vedimme neljän rehtorin voimin työpajailtapäivät erikseen alakoulun opettajille ja yläkoulun opettajille. Käytettyjä työtapoja testailtiin etukäteen yläkoulun oppilaiden kanssa, mikä oli yllättävän opettavaista ja auttoi paljon isompien ryhmien työskentelyn suunnittelussa. Lähdimme etsimään kiireettömyyttä kaivamalla opettajien kanssa esiin koulun ydintehtävää ja opetussuunnitelman ideaa tiedoista ja taidoista.

Opetussuunnitelman ja arvioinnin pureskelu yhdessä näytti innostavan myös opettajia. Moni kommentoi, että kerrankin ollaan oikean ja tärkeän asian äärellä. Kahden koulun opettajien tuominen yhteisen asian äärelle osoittautui toimivaksi tavaksi. Toisen koulun ihmiset toivat luonnostaan vertailupohjaa keskustelutilanteisiin ja uudet ihmiset rikkoivat totuttuja roolituksia tehokkaasti. Yhdessä tekemistä voi näköjään tehdä näinkin.

Kipuilukohdista eteenpäin

Kun otetaan aikaa jollekin asialle reilusti ja keskitytään todella tuottamaan jotain uutta, ei kipuiluja ehdi miettimään. Itse työskentely ja uuden suunnan hakeminen on mielenkiintoista ja innostavaa. Sopivan tiivis aikataulu pakottaa pistämään toimeksi. Ei ole aikaa miettiä kaikkia epäonnistumisen mahdollisuuksia.

Kipuilukohdiksi nousevat lähinnä ajan raivaaminen toteutukseen ja uusien menetelmien suunnitelmallinen kentälle vieminen. Käytimme huolella aikaa työpajailtapäivien työskentelytapojen ja kysymystenasettelun suunnitteluun, jotta vaivalla raivattu yhteinen aika tulisi mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä. Vaikka tässä tällä kertaa onnistuttiin varsin hyvin, oma haasteensa tulee olemaan kokeilevan kehittämisen tuominen osaksi koulun arkea. Kokeileminen vaatii rohkeutta astua pois omalta mukavuusalueelta. Se vaatii myös kanttia kestää epäonnistumisia.

Tottakai kritiikkiä nousee kokeilun myötä, mutta se tuo kokonaisuuteen vain uusia
näkökulmia ja kehittää toimintaa – mitä kaikkea tulee ottaa huomioon ja miten asia tehdään seuraavaksi. Varhaisessa vaiheessa kritiikille altistetut ideat jalostuvat ja kestävät myöhemminkin kriittistä tarkastelua. Juuri kokeilumenetelmien kautta tulee ajatus siitä, ettei ensimmäisellä kerralla tarvitsekaan onnistua, vaan kokeillaan uudestaan hieman muokatulla menetelmällä. Tätähän opettaminenkin parhaimmillaan on, kun laitetaan oma persoonallinen tyyli likoon ja annetaan itselle lupa tehdä virheitä. Kokeileminen kehittää ja innostaa toimintaan. Tekeminen ja toiminta ovat keskiössä, jos koulun arkea halutaan muuttaa.

Tammikuun alussa pidimme työpajailtapäivän Raahen rehtoreille. Kevään aikana on tarkoitus saada kaupunkimme kaikki koulut ja opettajat työpajojen avulla mukaan etsimään kiireettömyyttä ja kokeilemaan yhdessä tekemistä hieman uusin menetelmin. Neljä pilottikoulua kokeilee pieniä ja isompiakin tapoja saavuttaa kiireettömyyttä.

Epäonnistumisista opitaan, ja onnistumisia jalkautetaan toisille kouluille. Menetelmien tarjoaminen näyttääkin olevan yksi tärkeä tapa päästä työskentelyssä ja tavoitteessa eteenpäin.

Raahen kokeilijatiimi