Evoluutio vai revoluutio?

Joka päivä saamme lukea uutisia siitä, miten teknologia tekoälyn vauhdittamana synnyttää uusia palveluita ja välineitä sekä muuttaa tapaamme toimia. Teknologia ei itsessään ole jokin kasvoton ja tuntematon olio tai ilmiö, vaan sen kehittämistä ja luomista osaksi arkipäivää tekevät ihmiset.

Esimerkiksi virolaiset taksikuskit opettelevat koodausta sillä aikaa, kun odottavat tyhjässä autossa asiakkaita. Oletettavaa on, että piakkoin robottitaksit liikuttavat ihmisiä. On siis viisasta, että taksikuski voi kouluttautua ennakkoon saadakseen työtä tuon muutoksen jälkeenkin kenties jossain toisessa tehtävässä.

Menestyksekkään Baarimikko-robotin start up -yrityksen johtaja puolestaan kertoi, että hän ei tiedä teknologiasta juuri mitään; hänen osaamisensa liittyy palvelun sekä asiakkaiden ja työntekijöiden toimimisen tavan tuntemiseen. Start up syntyi tarpeesta, ja robotin synnyttäminen edellytti yhteiskehittämistä eri toimijoiden kanssa.

Teollinen vallankumous mullisti maailman, mutta meneillään on sitäkin suurempi digitalisaation vallankumous. Tämä ei ole uhkakuva tai pelottava asia, mikäli osaamme tarttua siihen mahdollisuutena olla mukana aktiivisina toimijoina ja muutoksen luojina. Mitä tämä muutos merkitsee koulutukselle? Olemmeko sivusta seuraamassa työpaikkojen muuttumista ja väestön polarisoitumista vai otammeko aktiivisen roolin? Mikä on se osaaminen, jonka me tuomme mukaan tähän yhteiskehittelyyn?


Tekoäly voi päihittää jo maailman parhaan shakin pelaajan, mutta se ei välttämättä osaa lohduttaa häviäjää.

Opetussuunnitelmassa olemme viisaasti ennakoineet jo laaja-alaisen osaamisen taitojen liittämistä kiinteästi oppimiseen. Oppimisessa yhdistyvät tiedot, taidot, asenteet ja arvot. On hyvä miettiä, mitkä ovat niitä asioita, joita robotit tai teknologia eivät ratkaise tai toteuta. Ainakaan toistaiseksi ne eivät ole eettisesti ajattelevia tai sosio-emotionaalisesti tuntevia ja empaattisesti toimivia; tekoäly voi päihittää jo maailman parhaan shakin pelaajan, mutta se ei välttämättä osaa lohduttaa häviäjää.

Meidän tulee miettiä lähtökohtaa ja toteutusta oppimiselle samoin kuin digitaalisten palveluiden rakenteessa on tehty. Kaiken toiminnan ja palveluiden keskellä on ihminen, ja oppiminen lähtee oppilaasta ja hänen tarpeistaan. Keskellä ei siis ole oppiaine tai opettaja, vaan oppilas. Oppimisen lähtökohtana on miksi, miten ja mitä opitaan. Myös oppimisen sisältöjä tulee joustavasti pystyä suuntaamaan uudelleen.

Me olemme oppimisen ammattilaisia, joiden panos tulevaisuudessa on edelleen merkittävä. On vain katsottava uutta suuntaa, rakennettava evoluutiota sekä uskaltaa tehdä revoluutionaalisia päätöksiä, jotta koulutus tulee jatkossakin olemaan tasa-arvoinen kaikille. Koulutusjärjestelmä ei voi jäädä staattiseksi, vaan sen tulee muuttua ja mukautua ekosysteemiseksi, ja mukaan tarvitaan myös muita toimijoita kuin opetusalan osaajat.

Koulutuksen johtavien 7 maan yhteiskehittelypäivät pidettiin juuri Helsingissä vapun alla. Isäntänä toimi tällä kertaa Opetushallitus.  OECD:n ja National Centre for Education and Economyn vetämään puolivuosittain kokoontuvaan ryhmään kutsutut osallistujat tulevat Singaporesta, Japanista, Etelä-Koreasta, Hong Kongista, Virosta, Kanadan British Columbiasta sekä Suomesta. Tarkoituksena on usean vuoden ajan miettiä High Performing Systems for Tomorrow -ryhmän kesken koulutuksen evoluutiota ja revoluutiota kunkin maan lähtökohdista sekä tuottaa tutkimuksellista tietoa näiden maiden koulutuksen vahvuuksista ja kehittämisen alueista kaksivuotisessa tutkimusprojektissa. Vähitellen osallistujat alkavat myös oppia toisiltaan erilaisten kokeilujen ja niistä poimittujen oppien avulla.

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta liikkeessä tulee jatkuvasti olla. Tulevaisuus on aina tuntematon, mutta lasten ja nuorten tulee saavuttaa taidot, joilla he pystyvät sietämään epävarmuutta, ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia kompleksisessa maailmassa ja toimimaan eettisesti kestävästi. Toimivan koulutuksen ekosysteemin onnistumisen muutosajureina ovat laadukas ja ajanmukainen sekä joustava opetussuunnitelma, joka toteutetaan hyvin, osaavat opettajat ja rehtorit, jotka mahdollistavat ja aktivoivat oppimista hyvällä ammattitaidolla, riittävät ja laadukkaat resurssit kaikilla systeemin tasoilla, poliittinen ajanmukainen päätöksenteko sekä osaavat virkamiehet, joiden työ on mitattuna vaikuttavaa. Ja lopuksi tarvitaan myös tahtoa astua ulos koulutuksen turvallisesta siilosta yhteiskehittämään koulutuksen ekosysteemin innovaatioiden syntymiseksi.

Anneli Rautiainen
Kokeilukeskuksen päällikkö


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: