Pehmeät ja kovat teknologiat sulassa sovussa Kauniaisten DigiLabissa

Teknologia, tekoäly, VR, AI – miten nämä näkyvät tämän päivän koulussa? Ainakin Kauniaisissa tehdään koko kunnan tason tavoitteellista kehittämistyötä sen eteen, että jokaisella lapsella, nuorella kuin myös vanhemmalla olisi tulevaisuuden tarvittavat digitaidot.

Vierailimme toukokuussa Kauniaisissa havainnoimassa, millaista on nuoria aidosti osallistava yhteiskehittäminen koulun arjessa. Kauniainen on mukana Kokeiluohjelmassamme Grani Goes Smart -hankkeella. Kokeiluohjelman aikana Granissa on tehty rohkeita kokeiluja nuorten toimesta ja ideoitu erilaisia teknologiaratkaisuja hyvinvointiin liittyen ja helpottamaan arjen toimintaa. Ideoinnin tuloksina syntyi mm. erilaisia sovelluksia sekä teknologiaa hyödyntäviä tuotteita, kuten lämpögeneraattorin avulla lämpötilaa säätelevä paita sekä esimerkiksi GPS-ominaisuuden ja askelmittarin omaava älylompakko. Prototyyppejäkin on tulostettu DigiLabin puolella, mutta nyt etsinnässä on taho, joka lähtisi koulujen kanssa tuotteistamaan konkretiaan oppilaiden ideoimia tuotteita ja palveluja.

DigiLabissa meitä vastassa olivat nuoret opiskelijat Emil ja Nino, jotka luontevasti keskustelivat tulevaisuuden teknologioista, selittivät tekoälyn merkityksestä sekä 3D-printtauksen tuomista helpotuksista arjen haasteissa. Esimerkkinä poikien tuotoksista mainittakoon mm. printattu tietokoneen pidike, avaimenperäkoukut, kännykänkuoret ja lompakot. ”Sen jälkeen kun täällä Digilabissa on käyny, niin ei vois kuvitella et pystyis tekemään sen kaiken mitä tekee ilman näit erilaisia välineitä ”, kertoo 8.-luokkalainen Nino.

Parasta tulosta näyttääkin syntyvän, kun nuoret itse pääsevät toteuttamaan omia tarpeitaan ja kehittämään omaa osaamistaan. Nuorten puhe on luontevaa tulevaisuuspuhetta, jossa ei pohdita, miten teknologiaa sisällytettäisiin osaksi toimintaa; se on sitä jo tarvelähtöisesti.

Kokeilukeskus tutustui 3D-tulostuksen mahdollisuuksiin Kauniaisten DigiLabissa

Kauniaisten DigiLabissa pehmeät ja kovat teknologiat elelevät sulassa solussa, kun käsitöiden ja DigiLabin opetustyötä on toteutettu esikouluikäisten ja yläkoululaisten yhteistyössä, kertoi oppimisympäristön kehittäjä Taru Koskinen. Yhteistyössä on toteutettu esimerkiksi älytekstiilejä: oppilaat voivat tuoda oman tekstiilin, esim. vaatteen tai repun, johon ommeltiin sähköäjohtavalla langalla paristokotelo ja ledivaloja. Yksinkertaisimmillaan työssä yhdistyy elektroniikka, virtapiirin käsite ja virtapiirin ompelu yhdistäen patterin ja ledit. Työhön saa myös ohjelmointia mukaan lisäämällä LilyTiny-mikrokontrollerin, jonka avulla ledivaloja voi ohjelmoida esimerkiksi vilkkumaan tietyllä tavalla tai syttymään pimeässä.

Se mig -projektissa oppilaat yhdistivät älytekstiilien tekniikkaa ja 3D-tulostusta. Oppilaat suunnittelivat tuotteita, jotka tehtiin kokonaan tai osittain 3D-mallintamalla tietokoneella ja tulostettiin 3D-tulostimella. Töihin liitettiin ledivaloja, paristokotelo sekä mahdollisesti ohjelmoitava mikrokontrolleri, ja virtapiiri tehtiin sähköäjohtavan langan tai sähköjohtojen avulla. 

Hyvä vai paha teknologia?

Nuoret tuntuvat olevan hyvin valveutuneita ympäröivän yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuuden tarvittavista taidoista. Kauniaisissa näiden nuorten osaaminen on tunnistettu ja heidän osaamistaan arvostetaan. Sen lisäksi, että he opettavat nuorempia oppilaita, opettavat he myös kansalaisopiston digikurssin opiskelijoita.

Usein mielipiteet tuntuvat jakautuvan teknologian suhteen. Kyselimme Emililtä ja Ninolta, onko teknologia heistä hyvä vai paha asia. Pojat tuntuivat liputtavan teknologian puolesta, ja toivoivat sitä jopa pakolliseksi aineeksi kouluihin. Teknologiaorientoituneet opiskelijat kuulevat välillä kuulemma olevansa nörttejä; kun tietoisuus ja osaaminen kaikilla lisääntyisi tasaisesti, asenne voisi olla toinen. ”Se on just se, et kun porukka ei tiiä, niin sitten ne vaan tavallaan just leimaa sen sellaseksi. Sitten kun porukka on tullu käymään täällä, niin sit ne saaki nähä et tää on oikeesti ihan mielenkiintoista ja tosi moni on ollut oikeesti kiinnostunut tästä, vaikka aikasemmin on ollu sitä mieltä et tää on tyhmä juttu, et tietokonepelejä”, Nino pohtii.

Niinpä, usein epävarmuudessa onkin kyse epätietoisuudesta. Pojat näkivät teknologiassa suuria mahdollisuuksia myös opetukselle: ”Saatais järjestelmä siihen, et saadaan opettaja opettamaan ja lapset tekemään sen oman osuuden siitä osallistumisesta itse, sen sijaan että opettaja käyttää siihen energiaa. Ni se ois niinku täydellinen unelma, mihin vois melkeen jopa päästä.” Ainakin Kauniaisissa on otettu inspiroivia askelia tällaista teknologiaa monipuolisesti hyödyntävän kouluarjen visiota kohti. Jännittävää nähdä, mitä kaikkea tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Mikä on tekoäly ja miten sitä voidaan hyödyntää? Katso, mitä ajatuksia ja visioita aihe herätti nuorissa opiskelijoissa Kasavuoren koululla ja DigiLabissa!

Vierailusta inspiroituneena,

Valpuri Kurppa, kehittäjä & Karoliina Karppinen, korkeakouluharjoittelija
Kokeilukeskus