Tampereen kokeilijatiimin kokemuksia #Paraskoulu kiihdyttämön ajalta

Tampereen Hyvinvoiva koululainen – hanke osallistui #Paraskoulu kiihdyttämöön sillä ajatuksella, että se antaisi hyvää pohjaa ja käytännön vinkkejä kouluilla tehtäville uusille kokeiluille. Muiden kiihdyttämöön osallistuvien tiimien kokeiluideoista voisi mallintaa meidän toimintaamme sopivia kokeiluita, hankkeeseemme sopiviksi ja saisimme lisää ymmärrystä kokeilukulttuurin jalkauttamisen keinoista koululle.

Tampereen hanke toimii viidellä eri koulupolulla, joten useita pieniä kokeiluita tehtiin pitkin syksyä eri koulujen tarpeet ja erityispiirteet huomioiden. Kokeilut painottuivat hankkeemme painopisteen huomioiden iltapäiväkerhotoimintaan (Eppu-kerhoon) ja joiltain osin myös koulupäivän aikaiseen toimintaan. 

Kerhotoiminnassa on kokeiltu mm. koululaisten ja eskarilaisten yhteisiä välipala-aikoja. Tämän toivottiin lisäävän kerhon ”me -henkeä”.  Samalla koululla kokeiltiin myös tehtävien sitomista työvuoroihin. Tämä auttoi joitain työntekijöitä jäsentämään työvuoroon kuuluvia tehtäviä, sekä oli myös avuksi äkillisissä sijaistyöntekijätilanteissa. Lasten osallisuutta ja kuulemista kerhotoiminnassa parannettiin mm. pajatoimintojen jälkeisellä palautteen keräämisellä. Palautteiden perusteella sitten pystyttiin toteamaan kannattaako kyseistä toimintaa enää järjestää. Välipalan aikaisen ruokalametelin pienentämiseksi kokeiltiin yhdellä koululla kerhoryhmien välipala-aikojen porrastamista. Tämän kokeilun vaikutus koettiin positiivisena ja se jäi käytäntöön. Myös muut edellä mainitut kokeilut jäivät käyttöön kerhoissa.

Nämä kokeilut ja kentällä tehdyt havainnot kuitenkin osoittivat, että mahdollisuuksia voisi olla hieman laajemmillekin kokeiluille.

Kokeilukulttuurin esteenä tuntuivat koulupäivien aikana hyvin usein olevan henkilökunnan resurssit tai niiden uudelleen organisoimisen haasteet tai mahdottomuus, sekä sitoutuminen uudenlaisiin toimintatapoihin usein varsin kiireisessä arjessa.

Suhtautuminen uusiin kokeiluihin henkilökunnan suunnalta on kuitenkin ollut kouluilla pääasiallisesti hyvää (pienellä varauksella), mikäli kyseessä on ollut ns. valmis paketti ja toiminnan toteuttaja mukana. Iltapäivän kerhotoiminnan aikana nopeita kokeiluita oli meidän kokemuksemme mukaan jonkin verran helpompi toteuttaa yhteistyössä ohjaajien kanssa. Koulupäivän aikana henkilökunta tuntuu olevan hyvinkin sidottuna koulun lukujärjestysrytmiin. Pienet kokeilut voisivat edelleen pyöriä taustalla ja toivoimme jonkun koulun vakituiseen henkilökuntaan kuuluvan ottamaan niistä vetovastuita mutta rohkeasti näimme mahdollisuutena pyrkiä vaikuttamaan isossa kuvassa koulun (ja nimenomaan koulunkäynninohjaajien ja Eppu-kerhon) toimintaan tuomalla rakenteisiin uudenlaisia toiminnan itsearvioinnin työkaluja.

Kiihdyttämön sisällöt yhdistettynä kentältä saatuihin kokemuksiin laittoivat alulle idean koulunkäynninohjaajien yhteisestä koulukohtaisesta kehittämispäivästä. Tähän toki tarvittiin myös yhden koulun esimiesten vankka tuki ja tahtotila pyrkiä tarkastelemaan ja kehittämään omaa toimintaa (kiitos siitä), sekä hankeohjaajien rohkeaa heittäytymistä kehittämisaamupäivän vetäjiksi. Tärkein asia olisi, että saisimme tilaisuuteen mahdollisimman moniammatillisen työryhmän. Lastenohjaajat, koulunkäynninohjaajat, rehtorit, lastentarhanopettajat ja päiväkodin johtajat pääsisivät yhteisen pöydän ääreen kehittämään toimintaa kaupungin linjausten pohjalta.

Tämä olisi ensimmäinen isompi kokeilu, joka oli tarkoitus kokeilla kaikilla hankkeen kouluilla kevään aikana. Kentältä kerättyjen kokemusten perusteella kokosimme kehittämisaamupäivästä muutaman tunnin työpajamuotoisen kokoontumisen, jossa tarkasteltiin erilaisia kerhotoimintaan liittyviä teemoja ja sovittiin jatkotoimenpiteistä. Palaute ensimmäisestä kokeilupäivästä oli suorastaan erinomaista ja tätä blogitekstiä laadittaessa olikin seuraava vastaavanlainen tapahtuma lyöty lukkoon toiselle puolelle kaupunkia. Toivon mukaan tämä kokeilu saadaan juurrutettua rakenteisiin niin, että koulut voisivat itsenäisesti pitää näitä 1-2 kertaa lukuvuoden aikana.

Toisena isompana kokeiluna laadimme toiminnan arviointikyselyt lapsille ja heidän perheilleen, kerhon työntekijöille ja heidän esimiehilleen. Kyselyt lähetettiin alkuun ainoastaan hankkeen koulupoluilla vaikka hetken mietimme myös koko kaupungin kattavaa kyselyä. Tätä kokeilua päätimme lähteä toteuttamaan siksi, että meidän tietojemme perusteella tämän tyyppistä arviointia tehtiin hyvin harvoin ja satunnaisesti, jos ollenkaan

Kolmantena isompana kokeiluna aloimme kehittämään Eppu-toiminnan benchmarking työkalua, jota käytettäisiin ohjaajien vierailuilla kaupungin toisissa yksiköissä. Alkuun lähdimme toteuttamaan kerhovierailuja matalalla kynnyksellä ohjaajien oman kiinnostuksen mukaan, mutta näiden käyntien pohjalta tarkoitus olisi kevään aikana luoda vierailuja varten eräänlainen ”vertaisarviointi” kaavake, jota käytettäisiin vierailuiden yhteydessä.

Allekirjoittaneen näkökulmasta hankkeessamme painotettu ”Mitä jää elämään hankkeen jälkeen” – teesi kummitteli pienenä jarruna kokeilukulttuurin todellisessa jalkauttamisessa koululle. Ajatus siitä, että kokeilut jäävät todennäköisesti minun kontolleni, ei varsinaisesti valanut uskoa siihen että voisin jättää jälkeeni jotain pysyvää. Toivottavasti jätämme jälkeemme kuitenkin jonkun pienen ajatuksen siemen siitä, että ajoittainen uusien toimintatapojen kokeileminen saattaa virkistää omaa työympäristöä ja ennen kaikkea tuoda lisää hyvinvointia koulun arkeen. Myös kollegaohjaajani hankkeessa todennäköisesti allekirjoittavat tämän.

Työtiimimme kanssa pohdittuna, sekä kouluilla käytyjen keskusteluiden pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että kokeilevalla kehittämisellä olisi koulumaailmassa varmasti paikkansa ja sen avulla voitaisiin lisätä hyvinvointia koululaisten päivään. Koulun henkilökunnalla ammatista riippumatta vaikuttaisi kuitenkin olevan kädet täynnä työtä, joten kehittämistyöhön kaivattaisiin lisäkäsiä ja uudenlaista innovatiivista näkemystä siten, että moniammatilliselle yhteistyölle löytyisi tilaa ilman että se vaikuttaisi ihmisten työrauhaan.

Jussi Palovaara
Tampereen kokeilijatiimin jäsen