Entä jos siellä koulussa eksyy? – Esi- ja alkuopetuksen yhteistyöprosessia muotoilemassa

Onni on vilkuttanut äidille ja astuu opettajan perässä sisään koulun ovesta. Onnia väsyttää, koska ensimmäinen koulupäivä jännitti niin paljon, että uni tuli vasta myöhään yöllä. Onnilla on ikävä eskariin. Onnin paras kaveri Eetu meni toiseen kouluun ja Onnia jännittää saako hän kavereita. Nyt opettajan perässä kävellessään Onni huomaa, että tietää kolmen lapsen nimen. Kaikki muut ovat ihan vieraita.

Onni ei muistanut, että koulurakennus on niin valtavan suuri. Siinä on monta kerrosta. Hän on käynyt tässä koulussa vain tutustumispäivänä. Eskariryhmän kanssa käytiin muutaman kerran toisessa koulussa, joka oli lähellä eskaria. Onni yrittää pysyä mahdollisimman lähellä opettajaa. Hän ei muista enää missä ulko-ovi on. Onni miettii miten hän löytää ulos koulupäivän jälkeen.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen hallinnossa työskentely on sekä mielenkiintoista että haastavaa. Hallinnon tehtävänä on mahdollistaa hyvän pedagogiikan toteutuminen ja auttaa rakentamaan hyvää toimintakulttuuria päiväkoteihin ja kouluihin. Välillä olla taikasauvaa heiluttava haltijakummi, joka mahdollistaa monia asioita ja välillä ankeuttaja, joka torppaa innovatiiiviset ideat lainsäädännöllisitä tai taloudellisista syistä.  Hallinnossa työskentelevien vaarana on etääntyminen päiväkotien ja koulujen arjesta.  Erilaisten prosessien pyörteissä pitäisikin muistaa säännöllisesti pysähtyä miettimään, keitä varten palveluprosessi on laadittu ja palveleeko prosessi kohderyhmäänsä tavoitellulla tavalla.

Uuttakoulua-hankkeen oppimisen ja arjen toimintakulttuurin muotoilupolussa sekä Kiihdyttämössä mukanaolo mahdollisti meille, tosielämästä jo hieman irtautuneille ”virastotädeille” kosketuksen todelliseen arkielämään.

Palveluprosessi, jonka päivitämme, on esi- ja alkuopetuksen yhteistyösuunnitelma. Sen viimeisin päivitys oli tehty edellisten opetussuunnitelmien voimassaollessa.  Aihe on ajankohtainen, koska Marinin hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on tehdä esiopetuksesta ja perusopetuksen kahdesta ensimmäisestä vuosiluokasta nykyistä yhtenäisempi ja joustava kokonaisuus.

Aloitimme muotoiluprosessimme pohtimalla, kuka on prosessin tärkein kohderyhmä. Keskiöön nousi eskari-/ekaluokkalaisen ikäinen lapsi. Yhteistyösuunnitelmaprosessin päätavoitteeksi määritimme lapsen näkökulmasta hyvin sujuvan ja mahdollisimman yhdenvertaisen koulun aloituksen. Suunnittelimme prosessin siten, että me asiantuntijat keräsimme osallistavilla menetelmillä tausta-aineiston, jota hyödyntäen esi- ja alkuopettajista koottu työryhmä laatii varsinaisen yhteistyösuunnitelman.

Laadimme aluksi verkostokartan, joka muistutti meitä huomioimaan kaikki esi- ja alkuopetuksen järjestämiseen liittyvät tahot ja auttoi määrittelemään avainryhmät, jotka on tärkeää osallistaa prosessin aikana.  Halusimme selvittää millaisia asioita lapset pohtivat ennen koulun aloittamista, millaista yhteistyötä lasten mielestä tehdään kouluun siirtymisvaiheessa ja miten he pääsevät vaikuttamaan yhteistyön sisältöön. Siksi jalkauduimme haastattelemaan 6 -8 vuotiaita lapsia esikouluihin ja alkuopetusluokkiin eri puolille Keravaa. Haastateltaviksi valikoitui lapsia sekä saman katon alla että maantieteellisesti kaukana toisistaan toimivista yksiköistä.

Haastattelujen lisäksi laadimme kyselyt esi- ja alkuopetuksessa olevien lasten huoltajille, esi- ja alkuopetuksen opettajille sekä päiväkodin johtajille ja rehtoreille. Järjestimme myös ideointikahvilan, johon osallistui sekä huoltajia että esi- ja alkuopetushenkilökuntaa. Ideointikahvilassa laadittiin ehdotuksia esi- ja alkuopetuksen vuosikelloksi periaatteella ”jos kaikki olisi mahdollista”.

Tausta-aineisto luovutettiin helmikuussa esi- ja alkuopettajista sekä päiväkodin johtajasta ja rehtorista kootulle työryhmälle. Työryhmä käy tutustumassa joustavan esi- ja alkuopetuksen malleihin muissa kunnissa ja laatii taustamateriaalin sekä tutustumisvierailujen pohjalta Keravan esi- ja alkuopetuksen yhteistyösuunnitelmaehdotuksen.

Osallistavien palvelumuotoilumenetelmien käyttäminen hallinnossa oli motivoivaa. Palveluprosessin kohderyhmän kohtaamiset olivat palkitsevia ja antoivat uusia näkökulmia prosessiin. Varsinkin lasten haastattelut ja lapsilta nousseet ajatukset koskettivat. Vaikutuimme siitä, miten hyvin lapset osasivat sanoittaa kokemuksiaan.  

Meille aikuisille on usein tärkeää pohtia toiminnalle tarkat rakenteet ja järjestää tavoitteellista yhteistyötä, jonka aikana lapset oppivat tehokkaasti. Sen sijaan lasten toiveet pohjautuivat pitkälti tutustumiseen ja uusien kavereiden saamiseen, leikkiin ja pelailuun, sekä yhteisiin projekteihin. Lapset toivoivat vahvasti myös pääsevänsä suunnittelemaan toimintaa itse.

”Ihminen on ihminen, oli sitten kuinka pieni tahansa.” (Dr Seiss – lastenkirja Horton Hears a Who). Palveluita muotoillessa kaiken ikäisiltä ihmisiltä täytyy mielestämme välillä kysyä, miten he kokevat itselleen kohdennetut palvelut ja millaisia kehittämisideoita heillä on niiden sujuvoittamiseen ja parantamiseen.

Keravan kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijat Ahola Sari, Airisniemi Kati, Lehto Sari ja Sulonen Hanna.